Rakastan taidetta, musiikkia ja näyttelemistä. Oon mukana meidän koulun musikaalissa, ja kolmen päivän päästä on ensinäytös.
Musikaali kertoo peikostaa ja hölmöläisistä, jotka osallistuu kilpailuun, jossa voi voittaa puoli valtakuntaa ja prinsessan vaimokseen. Tää musikaali on tosiaan suunnattu vähän ehkä nuoremmille, mut niihin yleisönäytöksiin tulee myös vähän vanhempaakin porukkaa.
Esitän pahaa Saarnetarta, ja rakastin alkuvaiheissa mun roolia tosi paljon. Oon tosin nyt huomannu, että se on tosi haastava rooli. Se on kyl jees, ei siinä mitään.
Odotin tältä muskaalilta tosi paljon, koska oon käyny kattoo meidän koulun musikaaleja ihan pienestä asti. Kun ootat jotain asiaa tosi paljon, ja aattelet et se on tosi hauskaa, ja sitten kun se ei ookaan ihan niin hauskaa, niin siitä menee maku, Mä oon vasta nyt, näiden kahden kuukausden jälkeen alkanut nauttimaan tästä hommasta. Ajattelin tosi monta kertaa, että ehkä jään pois koko musikaalista, mut oisin katunut sitä tosi paljon. Oon oottanut kaks kuukautta, että tästä kokemusta tulee hauska, ja mukava. Nyt se viimeinkin on sitä.
Ootan kaikkia niitä esityksiä ihan super paljon. Tästä tulee ihan varmasti tosi kiva juttu.
Musikaali on muutakin kun vaan hauskaa ja luovaa hommaa. Niinkun jo sanoin, se oli mulle ainakin aluks tosi tylsää ja rasittavaa, ja ehkä jopa hieman pelottavaa. Mutta se on myös tosi raskas ja uuvuttava kokemus. Meillä on nyt ollu tällä viikolla joka päivä 2-3 tunnin harkat, ja voin sanoa, että kyllä väsyttää. Toivottavasti kaikki tää on ollut sen arvoista!
lauantai 16. huhtikuuta 2016
perjantai 8. huhtikuuta 2016
ERON JÄLKEEN
On olemassa tiettyjä asioita, joita jokaisen ihmisen pitäis sanoa, tai tehdä eron jälkeen. Ainakin mun mielestä. Eron jälkeen saa olla masentunut, saa itkeä ja saa hakea lohtua asioista, jotka suo sitä. Se kyseinen aika on myös aikaa, jona saa olla vähän itsekäs ja tehdä asioita, jotka tuntuu itsestä hyvältä. Pitää kuunnella itseään.
"Vika ei ole minussa"
Itselle pitää tehdä selväksi, että vika ei ikinä ole itsessä. Ensin saattaa tuntua siltä, että kaikki on ihan omaa syytä, ja kaikki on pilalla, koska itse teki jotain väärin. Oisinko voinut tehdä jotain toisin? -Et.
Vika ei välttämättä ole kummassakaan, mutta tee selväksi itsellesi se, että vika ei ainakaan ole itsessä.
"You can count on me"
Hanki ympärille turvaverkko. Hae lohtua ja rohkaisevia sanoja ystäviltä ja perheeltä. On tärkeää omata, joku, jolle voi uskoutua kaikesta, jonka puoleen voi aina kääntyä, ja jonka hihaan saa nyyhkyttää sydämensä kyllyydestä. Kaikki tunteet ja huolet, on vaikeampi ja raskaampi käsitellä yksin.
"Olen upea"
Juuri sinä olet upea omana itsenäsi! Tunne olosi kauniiksi, upeaksi ja ihanaksi. Hanki jotain, joka saa sut itses tuntemaan olos mukavaksi ja ylpeäksi. Kerro itsellesi joka päivä totuus. Se, että sä olet hieno ja upea ihminen, kukaan ei oo samanlainen kuin sä, ja että susta juuri eronnut ihminen jää paljosta paitsi.
En tiedä, että mikä saa ehkä just sut tuntemaan olos mukavaksi omassa nahassa, mutta mulle se on niinkin yksinkertainen asia kuin uudet ja istuvat alusvaatteet. Jokin niinkin pieni, ja muille huomaamaton asia, voi saada olon niin paljon paremmaks.
"Anna aikaa"
Tärkeintä on antaa itselle aikaa tajuta tilanne, surra ja päästä yli. Aika parantaa haavat, ja ajan kanssa kaikki paranee. Itke, huuda, raivoa. Tee asioita, jotka saa sut paremmalle tuulelle, äläkä anna muiden päättää sitä, että kuinka kauan sun pitää surra, ja että mikä on tarpeeksi.Vain sä tiedät, että mikä on sulle hyväksi!
A broken heart can't be that bad,
when it's through, i'ts through,
fate will twist a both of you
"Vika ei ole minussa"
Itselle pitää tehdä selväksi, että vika ei ikinä ole itsessä. Ensin saattaa tuntua siltä, että kaikki on ihan omaa syytä, ja kaikki on pilalla, koska itse teki jotain väärin. Oisinko voinut tehdä jotain toisin? -Et.
Vika ei välttämättä ole kummassakaan, mutta tee selväksi itsellesi se, että vika ei ainakaan ole itsessä.
"You can count on me"
Hanki ympärille turvaverkko. Hae lohtua ja rohkaisevia sanoja ystäviltä ja perheeltä. On tärkeää omata, joku, jolle voi uskoutua kaikesta, jonka puoleen voi aina kääntyä, ja jonka hihaan saa nyyhkyttää sydämensä kyllyydestä. Kaikki tunteet ja huolet, on vaikeampi ja raskaampi käsitellä yksin.
"Olen upea"
Juuri sinä olet upea omana itsenäsi! Tunne olosi kauniiksi, upeaksi ja ihanaksi. Hanki jotain, joka saa sut itses tuntemaan olos mukavaksi ja ylpeäksi. Kerro itsellesi joka päivä totuus. Se, että sä olet hieno ja upea ihminen, kukaan ei oo samanlainen kuin sä, ja että susta juuri eronnut ihminen jää paljosta paitsi.
En tiedä, että mikä saa ehkä just sut tuntemaan olos mukavaksi omassa nahassa, mutta mulle se on niinkin yksinkertainen asia kuin uudet ja istuvat alusvaatteet. Jokin niinkin pieni, ja muille huomaamaton asia, voi saada olon niin paljon paremmaks.
"Anna aikaa"
Tärkeintä on antaa itselle aikaa tajuta tilanne, surra ja päästä yli. Aika parantaa haavat, ja ajan kanssa kaikki paranee. Itke, huuda, raivoa. Tee asioita, jotka saa sut paremmalle tuulelle, äläkä anna muiden päättää sitä, että kuinka kauan sun pitää surra, ja että mikä on tarpeeksi.Vain sä tiedät, että mikä on sulle hyväksi!
A broken heart can't be that bad,
when it's through, i'ts through,
fate will twist a both of you
torstai 7. huhtikuuta 2016
KUN KAIKKI ROMAHTAA
Vielä kolme päivää sitten, musta tuntu et oon ihan super onnellinen ja et mulla menee elämässä tosi hyvin. Koulussa meni ihan hyvin, mulla oli kavereita ja olin oikeestaan aika lailla täydellisessä parisuhteessa. Kun elämä on aika täydellistä, tarvitaan vaan yks asia, joka voi pilata sen kaiken.
Mulle se asia oli ero, tästä täydellisestä parisuhteesta. Tykättiin molemmat toisistamme oikeesti, ja välitettiin toisistamme. Meillä meni tosi hyvin, ja kun pari päivää ennen meidän eroa, me puhuttiin kaikista mahdollisista ongelmista, mä ajattelin että nyt meillä menee vaan paremmin, koska pystyttiin olla toisillemme niin avoimia.
Suhteeseen yleensä tarvitaan kaksi ihmistä, ja kun toisella ei oo enää hyvä olla, niin yleensä suhde loppuu siihen.
Olin niin sokea omasta onnellisuudestani, etten huomannut enää toisen "tukahtumista". Mä oon tosi pahoillani, ettei se toiminut, mutta se ei onneks ollu kummankaan meidän vika.
Se ero tuli kumminkin mulle aika yllätyksenä, vaikka havaitsin sen olemassaolon koko suhteen ajan. Ajattelin aina, et toinen kyllästyy muhun, tai löytää jonkun paremman. Kun erottiin, ajattelin et en enää löydä ketään, ja et haluun olla vaan sen yhden ihmisen kanssa. Ajattelen niin vieläkin.
Sanoin tosiaan, että täydellisen elämän pilaamiseen ei tarvita paljoa. Tuntuu, että kaikki romahti yhden ihmisen mukana. Koska oon niin surullinen ja ärsyyntynyt ja kaikkee muuta mahdollista, niin oon vaan eläny nää pari päivää ihan niinku unessa. Käyn koulussa, ja yritän selvitä niistä tunneista kunnialla. Kun pääsen kotiin, mä oikeestaan vaan makaan sängyssä ja ryven itsesäälissä. Oon sulkenut myös aika paljon ihmisiä ulkopuolelle mun elämästä, sillee hetkellisesti, koska en vaan yksinkertasesti jaksa ketään. Oon ihan superväsynyt, enkä enää jaksais vaan surra, mut en voi sille mitään. En jotenki pysty hallitsemaan mun pahaa oloa, ja sitä surua mikä on mun sisällä.
Ehkä ei enää pitäis seurustella, ainahan se loppujen lopuks sattuu.
~Once upon a time I was falling in love, now I'm only falling apart
Mulle se asia oli ero, tästä täydellisestä parisuhteesta. Tykättiin molemmat toisistamme oikeesti, ja välitettiin toisistamme. Meillä meni tosi hyvin, ja kun pari päivää ennen meidän eroa, me puhuttiin kaikista mahdollisista ongelmista, mä ajattelin että nyt meillä menee vaan paremmin, koska pystyttiin olla toisillemme niin avoimia.
Suhteeseen yleensä tarvitaan kaksi ihmistä, ja kun toisella ei oo enää hyvä olla, niin yleensä suhde loppuu siihen.
Olin niin sokea omasta onnellisuudestani, etten huomannut enää toisen "tukahtumista". Mä oon tosi pahoillani, ettei se toiminut, mutta se ei onneks ollu kummankaan meidän vika.
Se ero tuli kumminkin mulle aika yllätyksenä, vaikka havaitsin sen olemassaolon koko suhteen ajan. Ajattelin aina, et toinen kyllästyy muhun, tai löytää jonkun paremman. Kun erottiin, ajattelin et en enää löydä ketään, ja et haluun olla vaan sen yhden ihmisen kanssa. Ajattelen niin vieläkin.
Sanoin tosiaan, että täydellisen elämän pilaamiseen ei tarvita paljoa. Tuntuu, että kaikki romahti yhden ihmisen mukana. Koska oon niin surullinen ja ärsyyntynyt ja kaikkee muuta mahdollista, niin oon vaan eläny nää pari päivää ihan niinku unessa. Käyn koulussa, ja yritän selvitä niistä tunneista kunnialla. Kun pääsen kotiin, mä oikeestaan vaan makaan sängyssä ja ryven itsesäälissä. Oon sulkenut myös aika paljon ihmisiä ulkopuolelle mun elämästä, sillee hetkellisesti, koska en vaan yksinkertasesti jaksa ketään. Oon ihan superväsynyt, enkä enää jaksais vaan surra, mut en voi sille mitään. En jotenki pysty hallitsemaan mun pahaa oloa, ja sitä surua mikä on mun sisällä.
Ehkä ei enää pitäis seurustella, ainahan se loppujen lopuks sattuu.
~Once upon a time I was falling in love, now I'm only falling apart
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Back In Black
Oon lopettanut blogin kirjottamisen niin monta kertaa, että mietin tosi pitkään, että kannattaako mun alottaa kirjottamaan enää. Oon kumminkin niin pitkään kirjottanut mun omia mietteitäni paperille, niin ajattelin, että samahan se on kirjottaa niitä tänne.
Kirjotin ennen vähän niinku pakon edestä. Ajattelin että mun on pakko kirjottaa jotain, tai tässä ei oo mitään järkee. Se vei multa sen kirjottamisen ilon, eikä tää ollu enää hauskaa. Nyt aion kirjottaa aina sillon kun mua huvittaa, ja mulla on aikaa.
Yks juttu kans miks alotan kirjottaa blogia nyt, on se, että oon kehittynyt kirjottajana tosi paljon, ja mä suunnilleen tiedän, että mitä mä haluan kirjottaa.
Yritän nyt siis sitoutua enemmän tähän kirjottamiseen, ja kirjotan aina sillon kun huvittaa,
Tai sit tää menee taas ihan perseelleen, ja poistan mun blogin lopullisesti!
Mut kyllä löytää myös instagramista nimellä @varistyty
Kirjotin ennen vähän niinku pakon edestä. Ajattelin että mun on pakko kirjottaa jotain, tai tässä ei oo mitään järkee. Se vei multa sen kirjottamisen ilon, eikä tää ollu enää hauskaa. Nyt aion kirjottaa aina sillon kun mua huvittaa, ja mulla on aikaa.
Yks juttu kans miks alotan kirjottaa blogia nyt, on se, että oon kehittynyt kirjottajana tosi paljon, ja mä suunnilleen tiedän, että mitä mä haluan kirjottaa.
Yritän nyt siis sitoutua enemmän tähän kirjottamiseen, ja kirjotan aina sillon kun huvittaa,
Tai sit tää menee taas ihan perseelleen, ja poistan mun blogin lopullisesti!
Mut kyllä löytää myös instagramista nimellä @varistyty
Tilaa:
Kommentit (Atom)