Vielä kolme päivää sitten, musta tuntu et oon ihan super onnellinen ja et mulla menee elämässä tosi hyvin. Koulussa meni ihan hyvin, mulla oli kavereita ja olin oikeestaan aika lailla täydellisessä parisuhteessa. Kun elämä on aika täydellistä, tarvitaan vaan yks asia, joka voi pilata sen kaiken.
Mulle se asia oli ero, tästä täydellisestä parisuhteesta. Tykättiin molemmat toisistamme oikeesti, ja välitettiin toisistamme. Meillä meni tosi hyvin, ja kun pari päivää ennen meidän eroa, me puhuttiin kaikista mahdollisista ongelmista, mä ajattelin että nyt meillä menee vaan paremmin, koska pystyttiin olla toisillemme niin avoimia.
Suhteeseen yleensä tarvitaan kaksi ihmistä, ja kun toisella ei oo enää hyvä olla, niin yleensä suhde loppuu siihen.
Olin niin sokea omasta onnellisuudestani, etten huomannut enää toisen "tukahtumista". Mä oon tosi pahoillani, ettei se toiminut, mutta se ei onneks ollu kummankaan meidän vika.
Se ero tuli kumminkin mulle aika yllätyksenä, vaikka havaitsin sen olemassaolon koko suhteen ajan. Ajattelin aina, et toinen kyllästyy muhun, tai löytää jonkun paremman. Kun erottiin, ajattelin et en enää löydä ketään, ja et haluun olla vaan sen yhden ihmisen kanssa. Ajattelen niin vieläkin.
Sanoin tosiaan, että täydellisen elämän pilaamiseen ei tarvita paljoa. Tuntuu, että kaikki romahti yhden ihmisen mukana. Koska oon niin surullinen ja ärsyyntynyt ja kaikkee muuta mahdollista, niin oon vaan eläny nää pari päivää ihan niinku unessa. Käyn koulussa, ja yritän selvitä niistä tunneista kunnialla. Kun pääsen kotiin, mä oikeestaan vaan makaan sängyssä ja ryven itsesäälissä. Oon sulkenut myös aika paljon ihmisiä ulkopuolelle mun elämästä, sillee hetkellisesti, koska en vaan yksinkertasesti jaksa ketään. Oon ihan superväsynyt, enkä enää jaksais vaan surra, mut en voi sille mitään. En jotenki pysty hallitsemaan mun pahaa oloa, ja sitä surua mikä on mun sisällä.
Ehkä ei enää pitäis seurustella, ainahan se loppujen lopuks sattuu.
~Once upon a time I was falling in love, now I'm only falling apart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti